Curzon Mayfair

Nykyinen Lontoon Curzon Mayfair avattiin huhtikuussa 1966. Teatterin perinteet samalla tontilla ulottuvat kuitenkin jo vuoteen 1934, jolloin ensimmäinen Curzon Mayfair avattiin täsmälleen samassa paikassa. Ensimminen teatterirakennus purettiin kuitenkin jo 1963. Teatteri sai nimensä Curzon Streetistä, kadusta, jolla teatteri sijaitsee.

Curzon-elokuvateatteri oli alusta alkaen ulkomaisen elokuvan mekka Lontoossa. Teatteri aloitti myös oman maahantuonnin ja levityksen. Teatteri toi lontoolaisyeisölle muun muassa sellaiset klassikot kuin Polkupyörävaras (Ladri di biciclette, 1948, Vittorio De Sica) ja 400 kepposta (Les Quatre cents coups, 1959, François Truffaut). Curzon-ketjun art house -profiilin ja myös levitystoiminnan voi katsoa alkaneen Mayfairista.

Teatterissa on nykyisin kaksi salia, toinen sali rakennettiin 2002.

Valokuvat on otettu helmikuussa 2015.

Kino-Palatsi – entinen elokuvateatteri

1920-luvun lopulla arkkitehti Bertel Strömmer suunnitteli tuolloisen Tampereen suurimman asuinkerrostalon, Kiinteistöyhtiö Tuulensuun Hämeenkadun varrelle.

Rakennukseen tuli myös elokuvateatteri, joka aloitti toimintansa Tuulensuu-nimisenä elokuussa 1929. Teatterin omisti Kinosto, joka käytti Tuulensuu-nimeä myöhemmin myös Helsingin Hakaniemen teatterissaan.

Vuonna 1939 teatteri siirtyi Suomi-Filmille ja teatterin nimeksi tuli Kino-Palatsi.

Kino-Palatsi oli koko 80-luvun Tampereen elokuvajuhlien päänäyttämönä. Finnkino lopetti elokuvateatteritoiminnan teatterissa vuonna 1991. Teatteri päätyi Palatsiseurakunnan käyttöön 1995. Valtavan restauroinnin jälkeen, lokakuussa 2008 teatteri tuli jälleen taiteen ja viihteen käyttöön: Kino-Palatsissa aloitti Musiikkiteatteri Palatsi, joka toimi tiloissa joulukuuhun 2014 saakka.

Helmikuussa 2015 teatteriin tuli uusi teatterivuokralainen, Teatteri State.

Valokuvat on otettu maaliskuussa 2014, kun teatterissa vielä toimi musiikkiteatteri.

Gaumont Opéra côté Premier

Gaumont-ketjun kolme Opéra-nimistä teatteria sijaitsevat kaikki vain muutaman askeleen päässä toisistaan 2. ja 9. arrondissementillä.

Gaumont Opéra côté Premier (32, rue Louis Le Grand) sijaitsee 1930-luvulla rakennetun toimistorakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Alun perin rakennuksessa oli 200-paikkainen uutiselokuvia esittävä teatteri. 1950-luvulla tilalle rakennettiin 1500-paikkainen elokuvateatteri, jonka nimeksi annettiin Berlitz talossa majailevan kielikoulun mukaan.

Rakennuksen nimenäkin oli Berlitzin aikaan Palais Berlitz. Nimi sai kyseenalaista kunniaa toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikaan, sillä sillä järjestettiin surullisenkuuluisa antisemitistinen näyttely Juutalaiset ja Ranska (Le juif et la France).

1980-luvulla Gaumont otti teatterin haltuunsa ja teki siitä kuusisalisen. 1990-luvulla koko rakennus rakennettiin uusiksi julkisivua lukuun ottamatta. Teatteri säilyi kuusisalisena.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012

Vue Piccadilly

Lontoon Piccadilly Circuksen läheisyydessä sijaitseva Vue Piccadilly avattiin Plaza Theatre -nimellä 1926. Teatteri on on rakennettu monta kertaa uudestaan, käytännössä vain ulkoseinät ovat jäljellä alkuperäisestä.

Teatterista tehtiin kaksisalinen 1967 ja 1977 kolmesalinen. Vuonna 2004 salit purettiin jälleen kerran ja teatterista tuli viisisalinen. Teatterilla on ollut useita omistajia, joten myös nimi on vaihtunut ajan myötä. Teatterin nimenä on ollut muun muassa Paramount, Universal ja Apollo Cinemas West End. Vue Piccadilly teatterista tuli 2013.

Valokuvat on otettu helmikuussa 2015.

Gaumont Opéra côté Français

Gaumont-ketjun kolme Opéra-nimistä teatteria sijaitsevat kaikki vain muutaman askeleen päässä toisistaan 2. ja 9. arrondissementillä.

Gaumont Opéra côté Français (38 Boulevard des Italiens) avattiin maaliskuussa 1940 1150-paikkaisena yksisalisena luksusteatterina, jonka esitti pääasiassa ranskalaisia elokuvia. Teatterin nimi oli Le Français.

1973 alkuperäinen sali jaettiin kahdeksi saliksi ja teatteriin lisättiin kolme salia viereisestä Cinemonde Opéra -teatterista. Gaumont Opéra côté Français -elokuvateatteri on edelleen viisisalinen.

Valokuvia teatterin eri vaiheista löytyy Ciné-Façades-sivustolta.

Valokuva on otettu heinäkuussa 2012 julkisivuremontin aikaan.

Kino Sheryl – entinen elokuvateatteri

Kino Sheryl on Helsingin tuorein elokuvateatteri. Teatterin ovat perustaneet Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden opiskelijajärjestö Tokyo ry. Teatteri sijaitsee Toukolan Arabianrannassa aikaisemmin Sampo-saliksi kutsutussa entisen Taideteollisen korkeakoulun auditoriossa. Teatteri on varustettu niin digitaalisella elokuvaprojektorilla kuin filmiprojektorillakin.

Teatterin nimi tulee Tokyo ry:n Sheryl Tokyo -alter egosta, joka on seikkaillut järjestön julkaisuissa 1980-luvulta alkaen.

Teatterin avajaisjuhlallisuuksia 25.2.2015 kunnioitti läsnäolollaan ruotsalainen elokuvaohjaaja Roy Andersson.

Kuvat ajavaisillalta 25. helmikuuta 2015.

Hämeentien puoleinen sisäänkäynti.

Arabiankadun puoleinen sisäänkäynti.

Kino Sherylin toimitusjohtaja Ilmari Arnkil ja hallituksen puheenjohtaja Julia Elomäki.

Roy Andersson vastailee kysymyksiin.

**** 

Päivitys 1.12.2018: Kino Sherylin toiminta Arabianrannassa päättyi keväälle 2017 vuokrasopimuksen päättymikseen. Teatteri avattiin uudelleen Sörnäisissä vanhassa Elannon leipätehtaassa marraskuussa 2018.