"Lokakuusta joulukuuhun 1930 Kulta-aikaa saatiin esittää häiriöttä pariisilaisessa elokuvateatterissa Studio 28. Sitten alkoivat provokaatiot, katsomoon lähetettiin rähinöitsijöitä. Erään fasistisen nuorisoryhmän jäsenet vahingoittivat elokuvateatterin kalustoa ja sotkivat valkokankaan musteella. Kuului huutoja: ”Saadaanpa nähdä, onko Ranskassa vielä kristittyjä!” ja ”Kuolema juutalaisille!”. Konservatiivinen lehti Le Figaro ryhtyi kampanjaan elokuvaa vastaan ja syytti sen sisältävän bolshevikkien propagandaa. Poliisi puuttui asiaan ja seurauksena oli suuri poru. Taantumuksellinen lehdistö ja mielipide olivat kuohuksissa ja viranomaisilta vaadittiin toimenpiteitä kaikilla juhlapuheista tutuilla fraaseilla, kotiin, uskontoon ja isänmaahan vedoten. Vastalauseet huipentuivat kansainväliselle tasolle, sillä Italian suurlähettiläs oli ollut tuntevinaan elokuvan kuvernöörissä oman kuninkaansa. Surrealistit puolestaan esittivät vastavetoomuksia, mutta ne eivät tietenkään estäneet elokuvan kieltämistä, ensin osittain, sitten kokonaan." – Simo Tuomola (1978)Itse olen aina ollut enemmän Andalusialaisen koiran (Un Chien Andalou) perään kuin Kulta-ajan (L'Âge d'or). Minun mitättömistä makumieltymyksistä riippumatta on absoluuttinen tosiasia, että harva edelleen toimiva elokuvateatteri on ollut mukana niin keskeisessä elokuvahistorian käännekohdassa kuin Pariisin Montmartrella sijaitseva Studio 28.
Kuvat heinäkuulta 2012.
Päivitys 8.4.2013: Kuva vuoden 1995 Studio 28 -teatterista löytyy Ciné-Façades-blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti