Elokuvateattereita: Bio-Bio ja Studio 123

Helsingin keskustassa Heikinkatu 10:ssä sijainnutta (vuoden 1942 jälkeen Mannerheimintie 6) Bio-Bioa ei sovi sekoittaa Uudessa ylioppilastalossa myöhemmin avattuun Bio-Bioon (vuoteen 1942 Heikinkatu 9, myöh. Mannerheimintie 5).

Heikinkatu 10 Bio-Bio toimi vuosina 1920–1929. Talo, jossa teatteri sijaitsi, valmistui jo 1870 ja sen arkkitehtinä oli Frans Anatolius Sjöström.

Uuden ylioppilastalon elokuvateatteri avattiin Bio Civis -nimisenä 1919 ja se muuttui Bio-Bioksi vasta 1929, eli samana vuonna kun Heikinkadun toisella puolella ollut Bio-Bio sulki ovensa.

Bio-Bion katsomo 1923. Kuva: Eric Sundström, Helsinkin kaupunginmuseo.

Bio-Bion katsomoa ja parvea 1923. Kuva: Eric Sundström, Helsinkin kaupunginmuseo.

*****

Samassa rakennuksessa toimi 50 vuotta myöhemmin yksi Suomen ensimmäisistä monisaliteattereista, Studio 123 (1979–1999).

Teatterin perusti Cine Studio Oy. Avautuessaan 1979 teatterin ykkössalissa oli 183 paikkaa, kakkossalissa 87 paikkaa ja kolmossalissa 197 paikkaa.

Monisaliteatterit olivat vielä 80-luvun taitteessa suhteellisen tuore ilmiö. Helsingin ensimmäiset monisaliset teatterit avattiin 1974, jolloin Siltavuorenrannan Alfaromeosta (myöhemmin New York) ja Kluuvikadun Maximista remontoitiin kaksisalisia. Vuonna 1982 Helsingissä oli jo kuusi kaksisalista teatteria (Alfaromeo, Arena, Bristol, Charlie [sittemmin Andorra], Kosmos, Maxim), kaksi kolmisalista (Nordia, Studio 123). Rigoletossa käväisi neljäs sali, mutta kolmeen palattiin takaisin.

Monisaliteatterit aiheuttivat elokuva-alalla hämmennystä ja tuolloin tehtyjä pieniä saleja kutsuttiin pejoratiivisesti muun muassa "liivintaskuteattereiksi".

Kinolehdessä 1/1981 pohdittiin "liivintaskuteattereiden" hyötyjä ja uhkia.
Huom. kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Studion perustanutta Jukka Kytöniemeä pidettiin sen verran erikoislaatuisena elokuvateatteriyrittäjänä, että Kinolehti teki hänestä 1982 aukeaman kokoisen artikkelin. Tuolloinen Filmikamarin toimitusjohtaja Leo Nordberg kirjoitti, että

Kytöniemi on outo lintu elokuvayrittäjien joukossa. Hän ei ollut perinyt yritystään vanhemmiltaan, hänellä ei ollut mainittavaa kokemusta alalta, mutta sen sijaan uusia kummallisia ideoita, hän teki kaiken juuri niin kuin veteraanien mielestä ei olisi pitänyt tehdä, hän oli likipitäen joka suhteessa erilainen kuin muut.

Studio 123:ssa oli muutamia nykypäivänä tavanomaisia uutuuksia. Pääsyliput olivat paikkanumeroituja, aulatiloissa näytettiin tulevien elokuvien trailereita videolta, mikä oli ennenkuulumatonta videot vs. elokuvateatteri -vastakkainasettelun vuoksi.

Jutun ilmestyessä Kytöniemen yritykset hallinnoivat Helsingin Studion lisäksi Porvoon Studio123:a, paria teatteria Kemissä ja Helsingissä Orionia ja Rigolettoa. Yrityksellä oli myös omaa elokuvien maahantuontia.

Studion toiminta päättyi 1999. Tuolloin teatteri oli jo Finnkinon teattereita.

Kinolehti 3/1982. Huom. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla sitä.

Elokuvateatteritoiminnan lisäksi Sjöströmin suunnittelemassa talossa on sijainnut myös muuta kulttuuritoimintaa. Rakennuksessa on ollut niin taidesalonki, ravintola kuin tanssikoulukin. Myös sanomalehti Uuden Suomen toimitus on majaillut samaisen katon alla.