Elokuvateattereita: Lasten Cinema (Lyyra, Edison, Diana)

1909 valmistunut Yrjönkatu 8-10 kuvattuna joskus vuosina 1914–1919. Kuva: Eric Sundström. Helsingin kaupunginmuseo.

Aika moni internetissä möyrivä Helsingin elokuvateattereita muisteleva saattaa saada galvaanisen ihoreaktion siitä, että kutsun Yrjönkadun Dianana tunnettua teatteria Lasten Cinemaksi. Teatterilla on kuitenkin ollut historiansa aikana niin monta nimeä, että loogisinta on kutsua teatteria viimeisellä nimellään.

Teatterin avasi 1910 Lyyra-nimisenä Hjalmar V. Pohjanheimo (1867–1936). Teatteri kantoi pisimpään nimeä Edison (1915–1975). Legendaariseksi muodostunut art house -teatteri Diana toimi salissa vain vaatimattomat 30 vuotta (1975–2005).

Uusi Suometar 25.9.1910. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Helsingin Sanomat 25.11.2010. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Pohjanheimo oli keskeinen suomalaisen elokuva-alan tekijä 1910- ja 1920-luvuilla. Sahamestarina rikastunut Pohjanheimo innostui elokuva-alasta 1910-luvulla ja tuotti kaikkiaan 17 elokuvaa ja hänellä oli useita elokuvateattereita ympäri Suomea.

Kinolehti 4/1975. (klikkaa kuva suuremmaksi)

Kinolehti 6/1975. (klikkaa kuva suuremmaksi)

1975. Lars-Åke Olin, Helsingin kaupunginmuseo.

Yhtä lailla merkittävä hahmo, ellei merkittävämpikin suomalaiselle elokuvakulttuurille, on Dianan perustanut Aito Mäkinen (s. 1927). Mäkinen oli tärkeä laatuelokuvan maahantuoja ja esittäjä, hän oli mukana mm. Turussa ja Helsingissäkin esimerkiksi Nordiassa. Tämän lisäksi Mäkinen tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi elokuvia.

Mäkinen oli keskeinen toimija elokuva-arkiston perustamisessa. Hän toimi arkiston toiminnanjohtajana 1958–1966.

Diana-teatterin valomainos on edelleen Yrjönkadulla, toisessa kohtaa (16), tosin. (kuva: 23.4.2013)

Mäkisen Dianan toiminta päättyi 2005. Teatterista tuli Lasten Cinema. Konsepti oli uusi: esitetään ainoastaan lastenelokuvia sekä ns. koko perheen elokuvia. Teatteri sisustettiin uusiksi, koristeltiin värikkääksi, salin etuosasta otettiin penkkejä pois ja sinne laitettiin isoja tyynyjä. Valitettavasti konsepti ei kantanut ja teatteri lopetti 2011 lopussa.