Elokuvateatteri avatiin City-Bioscoop-nimisenä toukokuussa 1912 Amsterdamin keskusta-alueen laidalle lähelle Leidsepleiniä. Teatteri rakennettiin vanhaan kanavarannan varastoon.
Teatterin nimeksi tuli De Uitkijk siinä vaiheessa kun siihen avattiin Alankomaiden ensimmäinen avantgarde-elokuvateatteri 1929. Tuolloin De Filmliga -niminen elokuvayhdistys otti teatterin haltuunsa.
Nykyisin De Uitkijk on yksisalinen arthouse-elokuvateatteri, joka kuuluu Europa Cinemas -verkostoon. Teatteria operoi säätiö nimeltä Kritorion, jonka alaisuuteen kuuluvat amsterdamin teattereista Kriterion ja Studio/K. Päivittäisiä toimintoja pyörittää joukko vapaaehtoisia opiskelijoita.
Tallinnassa päämajaansa pitävällä teatteriketjulla on teattereita Virossa (Tallinna ja Tartto), Latviassa (Riika) ja Liettuassa (Kaunas ja Liepāja). Kesällä uutisoitiin, että Cinamon avaa Helsingin Kalasataman Redi-kauppakeskukseen elokuvateatterin.
Valokuvat ja video on kuvattu heinäkuun alussa.
***
Päivitys 20.12.2018: Teatterin status muutettu entiseksi elokuvateatteriksi. Teatteri toimi vain kesän 2017.
Kävin heinäkuussa ensimmäistä kertaa virtuaalitodellisuuselokuvateatterissa. The Virtual Reality Cinerma sijaitsee Amsterdamin keskustassa lähellä rautatieasemaa.
7 euron lipulla Amsterdamin virtuaalitodellisuuselokuvateatterissa asiakas ohjataan ikkunalliseen huoneeseen, jossa on parikymmentä pyörivää tuolia ja älypuhelinta kiinnitettyinä vr-pokiin sekä erilliset kuulokkeet. Asiakas saa valita neljän eri puolen tunnin ohjelman välillä. Valitsin ”scifi”-ohjelman, joka sisälsi kaksi lyhytelokuvaa.
Jouduin heti alkuun ongelmiin. Oli sateinen keli ja taisin käydä muutenkin kuumana. Tiiviit vr-lasit olivat huurussa kuin sukeltajan maski. Yritin tuuletella niitä pitkin matkaa, mutta vasta lopussa alkoivat höyryt haihtua.
Vr ei ole vielä HD, sen näki utuisestakin kuvasta. Äänenlaatu oli myös yllättävän kehno. En tahtonut saada mitään selvää ensimmäisen elokuvan dialogista. Ehkä laitteessa oli vikaa, en tiedä.
Yleisöä sessiossa oli puolisen kymmentä. Jokainen katsoi omaa show'taan, pyöri jakkarallaan, katseli alas, ylös sivuille ja nurkan taakse.
Nykymuodossa on vaikea kuvitella, että vr-elokuvateatterit tulisivat korvaamaan elokuvateattereita. Yhteisöllinen kokemusta ei ollut, jokainen katsoja upposi omaan ääni- ja kuvamaailmaansa. Kokemus olisi ollut täsmälleen samanlainen, vaikka olisin laittanut laitteiston päähäni kotona.
Tässä vaiheessa virtuaalitodellisuusteatterien vetovoima on pitkälti uutuuden viehätyksessä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia vr-laitteita ja vr-kokemus on kiistämättä elämys. Laitteisto on periaatteessa varsin yksinkertainen, eikä paljon älypuhelinostosta kalliimpi, joten jo nyt on monilla mahdollisuus upota kotonakin virtuaalitodellisuuteen.
Vaikea uskoa, että ilman lisäinnovaatioita, jotka laajentavat elämyksellisyyttä, virtuaalitodellisuus-show vetäisi tässä muodossa massayleisöä kokemaan vr-elämyksiä teatteria tai elokuvateatteria imitoiviin tiloihin. Vr:n viihdekäyttäjät pysynevät vielä pitkään kotona, mutta nähtäväksi jää.