Tietoja minusta

Keski-ikäinen monomaanikko.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sven Hirn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sven Hirn. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Apollo – entinen elokuvateatteri

Helsingin Sanomat 1.5.1910.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Helsingin Eteläesplanadi kympissä toiminut Apollo on yksi kolmesta Apollo-nimisestä elokuvateatterista Helsingin elokuvateattereiden historiassa.

1910 valmistuneen viisikerroksiseen teatteri-, ravintola-, hotelli- ja asuintalon suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne. Talon rakennutti elokuvayrittäjä Karl Emil Ståhlberg toisen vaimonsa perinnön turvin. Hän oli aloittanut elokuvateatteritoiminnan jo 1897.

Kuhmolaissyntyinen Ståhlberg varmistui 1887 insinööriksi Helsingin Polyteknillisestä Opistosta ja kaksi vuotta myöhemmin hän avasi Helsingissä oman valokuvausliikkeen, joka tunnettiin myöhemmin Atelier Apollon nimellä. Ensimmäiset elokuvaesitykset Ståhlberg järjesti Ylioppilastalon Musiikkisalissa Helsingissä 21.1.1897. Runsaat kuusi vuotta myöhemmin, 3.4.1904 hän avasi niin ikään Helsingissä kiinteän elokuvateatterin, Mikonkatu 5:ssä sijaitsevan Maailman Ympäri – Världen Rundt -elokuvateatterin.

Eteläesplanadille valmistunut Apollo oli sikäli tärkeä suomalaiselle elokuvateatterikulttuurille, että se oli mitä ilmeisimmin ensimmäinen suomalainen monisaliteatteri! Teatterissa oli peräti kaksi salia, olkoonkin, että ainakin alkuun elokuvia esitettiin vain yhdessä salissa. Talossa oli myös ravintola ja hotelli. Talon kahdessa salissa järjestettiin myös operetti- ja teatterinäytöksiä.

Sven Hirn kertoo kirjassaan Kuvat elävät – Elokuvatoimintaa Suomessa 1908–1918:
Valmistelujen aikana kantautui joitakin, osin mielikuvituksellisia tietoja hankkeesta. Kesäkuussa 1908 kerrottiin, että teatteriin kaavailtiin 1100 paikkaa ja että parvekkeelle johtaisi kymmen ovea. Tilaa olisi sadalle hengelle enemmän kuin Kansallisteatterissa ja 300 yli Ruotsalaisen teatterin paikkaluvun. Orkesterisyvennys olisi mitoitettu 50 soittajalle, neuvonantajina oli kuultu musiikkiasiantuntijoita. Runsaan vuoden kuluttua jouduttiin huhut korjaamaan toteamalla, että tilaa suunniteltiin noin 500 katsojalle. 
Näissä lukemissa oltiin myös Apollo-teatterin avajaistilaisuudessa vapunpäivänä 1910. Lehdistölle kerrottiin, että paikkoja oli ”noin 600” tai ”yli 500”. Itse asiassa tilanne oli tulkinnallinen, koska saleja oli kaksi ja toiseen kuului parveke.[--] 
Kokonaisuus vaikuttaa hieman sekavalta ja muutoksia jouduttiin tekemään, huomattavimmat ennen kesää 1914. Muuten ei vaivoja ollut säästetty, sisustus ja tekniikka pyrkivät olemaan ehdotonta huippuluokkaa. Tuolit olivat wieniläismalliset ja vihreällä nahalla verhoillut, istuimet nousivat vieterillä pystyasentoon (”klaffstolar”). Päärynäpuu oli punertavaa, väriä toivat lisäksi kullatut stukkikoristeet ja hienot lasimaalaukset. Ilmastointiin oli kiinnitetty erityistä huomiota: saliin puhallettiin 12 000 m3 raikasta, lämmitettyä ilmaa. Tiloista tuuletettiin tavanomainen ”elokuvateatteritunkkaisuus”.[--] 
Ståhlberg rohkeni olettaa, että hänen teatterinsa oli Pohjoismaiden suurin ja elegantein.[--] Ohjelmistoon voitiin suhtautua turvallisin mielin ajatellen Apollon hyvää mainetta ja omistajan vakuutusta: ”Huom! Ei yhtään rivoa kuvaa!”
Kiinteistö päätyi 1917 Venäläisen Mariiniministeriön omistukseen ja sen kautta Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomen valtion omistukseen. Vuonna 1926 valtio myi rakennuksen Neuvostoliitolle, mutta osti sen takaisin jo vuonna 1934. Ilmeisesti Neuvostoliiton omistaja-aikana rakennuksessa tehtiin laajoja muutoksia. Rakennus ostettiin 1934 takaisin Oy Alkoholiliike Ab:n käyttöön, tehtiin talossa peruskorjaus ja rakennusta korotettiin kahdella kerroksella. Tässä peruskorjauksessa purettiin teatterit ja teatteritoiminta päättyi.

Adams Film oli teatterin viimeiseksi jäänyt omistaja. Ståhlbergin ura elokuva-alalla päättyi jo ensimmäisen maailmansodan aikaan 1917. Hän kuoli Helsingissä 1919.

Helsingin Sanomat 27.1.1934.

Helsingin Sanomat 15.4.1934

Valokuvat on otettu huhtikuussa 2016.



perjantai 23. tammikuuta 2015

Jättiläis-Biografi – entinen elokuvateatteri

Helsingin Vanha Ylioppilastalo avattiin 1870. Kuva: 22.10.2014.
Ennen kiinteiden elokuvateattereiden aikaa, oli tyypillistä esittää elokuvia erilaisissa juhlasaleissa tai muissa julkisissa kokoontumistiloissa. Näin myös vuoden 1906 Helsingissä.

Elokuva-alan yrittäjä K. E. Ståhlbergillä oli Helsingissä 1906 Suomen ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri, Maailman Ympäri, joka avattiin 1904.

1906 Ståhlberg laajensi toimintaansa Helsingissä Ylioppilastalolle, jossa hän avasi Jättiläis-Biografin. Sven Hirnin Kuvat kulkevat -kirjassa kerrotaan, että 14.1.1906 alkaen Ståhlberg sijoitti tärkeät ensi-iltansa Ylioppilastalolle Jättiläis-Biografi-nimen alle.

Ylioppilastalolta filmit siirtyivät Maailman Ympäri -teatterin normaaliin ohjelmistoon. Salonki oli ahtaampi ja vaatimattomampi eikä tilannetta kaunistanut juhlallisen otsakkeen Grand Théâtre Cinématographiquen käyttöönotto. Nimitys kalskahtaa ontolta. Pikemminkin voidaan todellisena valopilkkuna nähdä, että Sherlock Holmes ilmestyi valkokankaalle. Ruotsalainen ensiesitys toteutui Malmössä 12.3. ja suomalainen Maailman Ympäri -teatterissa 28.3. Filmi oli amerikkalainen ja siinä oli 17 kuvaelmaa.
– Sven Hirn: Kuvat kulkevat. Kuvallisten esitysten perinne ja elävien kuvien 12 ensimmäist vuotta Suomessa. (1981).

Jättiläisbiografin näytökset päättyivät 21.4.1906.

Uusi Suometar 4.2.1906. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Hufvudstadsbladet 25.2.1906, no 54A. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Uusi Suometar 11.3.1906. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Helsingin Sanomat 21.4.1906. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.