Publicis Cinémas

Publicis Cinémas avattiin lähelle Pariisin riemukaarta, Champs-Élysées’lle joulukuussa 1974. Teatteri rakennettiin palaneen elokuvateatterin tilalle. Publicis-Elysées-nimisessä teatterissa oli alkuun yksi 480-paikkainen sali ja syyskuussa 1975 avattiin toinen, 220-paikkainen sali.

Teatteri suljettiin 2001 ja sen tiloissa toimi apteekki. Rakennus remontoitiin ja elokuvateatteritoiminta aloitettiin helmikuussa 2004 täysin uudistetuissa tiloissa. Nyt teatterin kahdessa salissa on toisessa 400 ja toisessa 200 istuinta.

Valokuvia Publicis Cinémas -teatteri eri vaiheista löytyy Ciné-Façade-sivustolta.

Valokuvat ja video ovat marraskuulta 2008 paitsi viimeinen. Talvinen kuva on joulukuulta 2009.

Jeanne Moreau jakaa Europa Cinemas -verkoston palkintoja Publicis Cinémasissa marraskuussa 2008.

Joulukuu 2009.

Filmothèque du Quartier Latin

Filmothèque du Quartier Latin -elokuvateatterin paikalla oli alkujaa baari ja kabaree-ravintola. Elokuvateatteritoiminta tilassa aloitettiin 1956.

Samalla lyhyellä ja kapealla Rue Champollion -kadulla sijaitsevat Filmothèque du Quartier Latin -teatterin lisäksi Le Champo ja Reflet Medicis.

Art house -elokuvateatterista tehtiin kaksisalinen 1980-luvun lopulla.

Teatterin sisätiloista löytyy kuvia teatterin omilta nettisivuilta. Vanhoja kuvia teatterirakennuksen historiasta löytyy Ciné-Façades-blogista.

Valokuvat on otettu marraskuussa 2008.

Etualalla Reflet Medicis ja taka-alalla Filmothèque du Quartier Latin.

MK2 Odéon

Nykyinen MK2 Odéon avattiin Pariisin latinalaiskortteleihin Paramount Odeon -nimisenä 1977. 300-paikkainen teatteri omistettiin Charles Chaplinille ja toukokuisten avajaisten elokuvana nähtiin Kaupungin valot. Avajaisiin osallistui Chaplinin tytär Josephine Chaplin.

1981 teatteriin rakennettiin neljä salia lisää. MK2 osti teatterin 1986 ja antoi sille nimen 14 Juillet Odeon. Nykyisin teatterin nimi on MK2 Odeon.

Teatterin sisäkuvia löytyy Salles-cinema.com-sivustolta. Ulkokuvia teatterin eri vaiheista löytyy Ciné-Façades-blogista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

Teatterin julkisivussa kerrotaan, että MK2 Hautefeuille on 200 metrin päässä.

UGC Danton

Danton-Cinéma-Palace avattiin Pariisin 6. arrondissementille 1920. Teatteri oli aikanaan Latinalaiskorttelien suurin teatteri, siinä oli peräti 1200 paikkaa.

Teatteri päätyi UGC-ketjun omistukseen 1977 ja UGC Dantonista tehtiin nelisalinen.

Ciné-Façades-blogista löytyy lukuisia kuvia lähes satavuotiaan teatterin eri vaiheista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

Gaumont Opéra côté Français

Gaumont-ketjun kolme Opéra-nimistä teatteria sijaitsevat kaikki vain muutaman askeleen päässä toisistaan 2. ja 9. arrondissementillä.

Gaumont Opéra côté Français (38 Boulevard des Italiens) avattiin maaliskuussa 1940 1150-paikkaisena yksisalisena luksusteatterina, jonka esitti pääasiassa ranskalaisia elokuvia. Teatterin nimi oli Le Français.

1973 alkuperäinen sali jaettiin kahdeksi saliksi ja teatteriin lisättiin kolme salia viereisestä Cinemonde Opéra -teatterista. Gaumont Opéra côté Français -elokuvateatteri on edelleen viisisalinen.

Valokuvia teatterin eri vaiheista löytyy Ciné-Façades-sivustolta.

Valokuva on otettu heinäkuussa 2012 julkisivuremontin aikaan.

Espace Saint Michel

Pariisissa, tien toisella puolella Saint-Michelin suihkulähteestä sijaitsevalla Espace Saint Michel -arthouse-elokuvateatterilla on värikäs historia. Teatteri avattiin 1911 Latinalaiskortteleihin suljetun ravintolan tiloihin (Bouillon Gandon). Parvekkeellisessa teatterissa oli tuolloin 305 paikkaa. Yksisalista teatteria laajennettiin vuosien varrella ja 1981 siitä tehtiin kaksisalinen.

1988 teatteri joutui törkeän terroristi-iskun kohteeksi. Katolisen fundamentalistiryhmän jäsenet sytyttivät teatterin palamaan palopommilla kesken Martin Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus -elokuvan (The Last Temptation of Christ) näytökseen. 13 ihmistä loukkaantui, joista yksi vakavasti. Teatteri tuhoutui julkisivuaan lukuun ottamatta täysin.

Teatteri rakennettiin uudestaan ja avattiin 1991. Tällä hetkellä teatteri on kaksisalinen (100-paikkainen ja 130-paikkainen sali). Teatterin yhteydessä on myös ravintola ja kirjakauppa.

Elokuva on edelleen alkuperäisen omistajasuvun omistuksessa.

Ciné-Façades-sivustolta löytyy valokuva teatterin julkisivusta vuodelta 1922.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

Saint-Michelin suihkulähde.

UGC Lyon Bastille

Muutama askeleen päässä Pariisin Gare de Lyonin rautatieasemasta, 12. kaupunginosassa sijaitseva UGC Lyon Bastille avattiin juhlavalla Lyon-Palace nimellä 1919. Yksisalinen teatteri päätyi Pathé-yhtiön haltuun 1930-luvulla ja sen uudeksi nimeksi tuli Lyon-Pathé. Teatterilla oli julkisivussaan jo kolmas nimi, Liberté, kun se pilkottiin ensimmäistä kertaa kaksisaliseksi 1971. UGC-ketju jatkoi teatterin salimäärän kasvattamista kunnes teatterista tuli seitsensalinen.

Ciné-Façades-sivustolta löytyy teatterista muutama vanha kuva, muun muassa Liberté-ajalta.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

La Bastille

Pariisin Place de la Bastillen kulmilla sijaitseva Cinéma La Bastille avattiin 1930 Radio-Cité-Bastille-nimisenä entiseen huonekaluvarastoon. Teatteri sai nykyisen La Bastille -nimen 1961. 1970-luvulla teatteri toimi pornoelokuvateatterina.

1980-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin, kun alueelle rakennettiin Ranskan kansallisoopperan Opéra Bastille, La Bastillesta tehtiin art house -teatteri. Teatteri on tätä nykyä kolmisalinen ja sitä operoi Ciné-Métro-Art-niminen art house -ketju, jolla on teattereita neljälla Ranskan paikkakunnalla. Ketju harjoittaa myös dvd-levitystä. La Bastille on Europa Cinemas -verkoston jäsen.

Pari vanhaa kuvaa La Bastillesta löytyy Ciné-Façades-sivustolta.

****

Päivitys 25.7.2016: Teatterin status muutettu entiseksi elokuvateatteriksi: Fermeture du cinéma La Bastille à Paris.

****

Päivitys 26.11.2016: Entinen elokuvateatteri -status poistettu. La Bastillesta on tulossa MK2-ketjun teatteri.

Valokuva on otettu heinäkuussa 2012.

Cinéma Escurial Panorama

Nykyinen Cinéma Escurial avattiin Pariisin 13. arrondissementtiin 1911. Teatterin ensimmäinen nimi oli Royal. Teatteria laajennettiin 1920 ja siihen rakennettiin parveke. 1933 teatterin omistaja vaihtui ja teatterin nimeksi tuli Escurial.

Teatteri sai 1985 toisen salin. Escurial kuuluu tätä nykyä Les Écrans de Paris -arthouse-elokuvaketjuun.

Valokuvia teatterin varhaisemmista vaiheista löytyy Ciné-Façades-sivustolta. Salles-Cinema.com-sivustolla on muutama sisäkuva Escurialista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

7 Parnassiens

7 Parnassiens oli aikanaan Pariisin ensimmäisiä monisaliteattereita: kerrotaan, että se oli suunniteltu päin prinkkalaa, mutta 1978 valmistuneen teatterin 90-luvulla tehty remontti olisi parantanut selvästi teatteria.

Montparnassella sijaitseva teatteri on saman yksityisen art house -ketjun omistuksessa, joka omistaa myös Lincolnin ja 5 Caumartin. Teatteriin on Boulevard du Montparnassen lisäksi sisäänkäynti myös rue Delambrelta.

Kuvia 7 Parnassiens -teatterista vuosien varrelta löytyy Ciné-Façades-sivustolta. Silver Screens -sivustolta löytyy kuvia Parnassiensin saleista.

Valokuvat on otettu marraskuussa 2008.

MK2 Beaubourg

MK2-ketjun Beaubourg-teatteri sijaitsee Pariisin  3. arrondissementissä, aivan Pompidou-keskuksen vieressä lähellä Les Hallesia.

Teatteri avattiin kolmisalisena 1981. Uuden teatterin nimi oli Ciné-Beaubourg Les Halles. Teatteri kasvoi vuoteen 1985 mennessä kuusisaliseksi. Teatterin omistajaksi tuli 1995 MK2-ketju, joka nimesi teatterin aluksi 14 Juillet Beaubourgiksi ja 1998 teatterista tuli MK2 Beaubourg.

MK2 on iso elokuva-alan toimija. Sillä on Pariisissa 11 teatteria (joulukuu 2013) ja se harjoittaa niin elokuvateatterielokuvan kuin kuvatallenteidenkin levittämistä. MK2:lla on teatterit- ja  levitystoiminnassa vahva art house -profiili, mutta sen teattereissa näytetään myös mainstreamelokuvia. Art house -vaikutelmaan  voi hyvinkin vaikuttaa se, että MK2:n teattereissa elokuvat esitetään tavallisesti dubbaamatta alkuperäisäänin.

Vanhoja kuvia MK2 Beaubourgista löytyy Ciné-Façades-blogista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

UGC George V

Pariisin Champs-Elysées’n UGC George V avattiin Portiques-nimisenä lokakuussa 1938. Avajaiselokuvana oli Nuits d'Andalousie. Teatteria laajennettiin 1952 ja samalla se nimettiin brittikuninkaan mukaan ”Yrjö viidenneksi”. UGC-etuliitteen nimi sai 1992, jolla UGC-ketju tuli teatterin omistajaksi.

Alunperin yksisalinen teatteri on vuosikymmenten varrella laajentunut 11-saliseksi.

Marraskuu 2008.

Marraskuu 2008.

Marraskuu 2008.

Marraskuu 2008.

Joulukuu 2009.

Joulukuu 2009.

Joulukuu 2009.

Päivitys 1.1.2014: Ciné-Façades-blogiin on tullut kuvia George V:stä menneitä ajoilta.

Cinéma La Clef

Cinéma La Clef avattiin Pariisin 5. arrondissementtiin lokakuussa 1973. Teatteri suljettiin ensimmäisen kerran jo 1981. Teatteri avattiin uudelleen Images d'Ailleurs -nimisenä, kunnes teatteri suljettiin kuudeksi vuodeksi 1984. Teatteri avattiin 1990 jälleen La Clef -nimisenä ja ohjelmistoa painotettiin mustaan elokuvaan ja kulttuuriin.

Kaksisalinen teatteri remontoitiin 2010 uuden omistajan toimesta.

Teatteri kuuluu Europa Cinemas -verkostoon ja sen ohjelmistoa on kutsuttu jopa "militantin art houseksi".

Teatterin saleista löytyy kuvia Ciné-Façades-blogista. Blogista löytyy myös muutamia kuvia Cinéma La Clefin historiasta: täältä ja täältä.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

5 Caumartin

Pariisin St Lazaren rautatieaseman kulmilla sijaitseva viisisalinen art house -teatteri 5 Caumartin kuuluu pariisilaiseen art house -ketjuun, jolla on myös kaksi muuta teatteria.

Teatteri avattiin 1939 ja se on toiminut aikanaan myös pornoteatterina. Teatterissa oli alun perin yksi 600-paikkainen parvekkeellinen sali.

Ciné-Façades-sivustolta löytyy muutama vanha kuva 5 Caumartinista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

P.S.: Elokuvateattereita-blogi siirtyy tästä päivästä päivittymään joka toinen päivä (niin kauan kuin tavaraa riittää).