BFI Southbank avattiin 2007 samoihin tiloihin Thamesin varrelle, osin Waterloo Bridgen alle, missä aikaisemmin sijaitsi National Film Theatre ja Museum of the Moving Image. National Film Theatre muutti sillan alle 1957 ja Elävän kuvan museo toimi vuosina 1988–1999.
Ykkössalin nimi NFT1 on kunnianosoitus National Film Theatrelle, jonka entinen sali se on. Salissa on 450 paikkaa. NFT2 ja NFT3 ovat 125- ja 134-paikkaisia. Studio-salissa on 38 paikkaa.
Saleissa näytetään vuosittain yli 2 000 elokuvaa. Mediateekissa on nähtävillä yli 1 000 tuntia elokuvia ja tv-ohjelmia.
LontoolainenCurzon Chelsea -teatteri avattiin 1934 Gaumont Palace -nimellä. Teatterissa oli tuolloin 2500 paikkaa. Teatteri modernisoitiin 1960-luvulla, mutta uudistaminen ei kannatellut teatteria hengissä kuin 1970-luvun alkuun. Teatteri suljettiin 1972.
Suurin osa teatterista muutettiin Habitaren liikkeeksi, mutta teatterin parvekkeesta rakennettiin lähes 750-paikkainen elokuvateatteri. Tämä teatteri suljettiin 1981. Teatterin lopettajaiselokuvina nähtiin The Rocky Horror Picture Show ja FrankensteinJunior.
Teatteri avattiin uudestaan syyskuussa 1983, jolloin se nimeksi annettiin Chelsea Cinema. Vuonna 2006 teatterista tuli osa Curzon-ketjua.
Teatteri on ollut elokuvateatterikäytössä melkein koko historiansa ajan. 1970-luvulta löytyy parin vuoden ajanjakso, jolloin teatteri oli suljettuna. Teatteri modernisoitiin täysin 1994, jolloin siihen rakennettiin neljä salia lisää. Teatteri on edelleen viisisalinen. 2009 teatterin julkisivu entisöitiin alkuperäisen kaltaiseksi. Teatterin julkisivua oli vuosien varrella yksinkertaistettu. Ritzyä operoi Picturehouse-ketju, jonka Cineworldosti 2012.
Muutaman omistajavaihdoksen jälkeen teatterin omistajaksi tuli 1984 yksityinen Screen Cinemas -ketju, joka remontoi teatterin ja antoi sen nimeksi The Screen on Baker Street.