Aika moni internetissä möyrivä Helsingin elokuvateattereita muisteleva saattaa saada galvaanisen ihoreaktion siitä, että kutsun
Yrjönkadun Dianana tunnettua teatteria
Lasten Cinemaksi. Teatterilla on kuitenkin ollut historiansa aikana niin monta nimeä, että loogisinta on kutsua teatteria viimeisellä nimellään.
Teatterin avasi 1910 Lyyra-nimisenä
Hjalmar V. Pohjanheimo (1867–1936). Teatteri kantoi pisimpään nimeä
Edison (1915–1975). Legendaariseksi muodostunut art house -teatteri
Diana toimi salissa vain vaatimattomat 30 vuotta (1975–2005).
Pohjanheimo oli keskeinen suomalaisen elokuva-alan tekijä 1910- ja 1920-luvuilla. Sahamestarina rikastunut Pohjanheimo innostui elokuva-alasta 1910-luvulla ja tuotti kaikkiaan 17 elokuvaa ja hänellä oli useita elokuvateattereita ympäri Suomea.
|
Kinolehti 4/1975. (klikkaa kuva suuremmaksi) |
|
Kinolehti 6/1975. (klikkaa kuva suuremmaksi) |
Yhtä lailla merkittävä hahmo, ellei merkittävämpikin suomalaiselle elokuvakulttuurille, on
Dianan perustanut
Aito Mäkinen (s. 1927). Mäkinen oli tärkeä laatuelokuvan maahantuoja ja esittäjä, hän oli mukana mm. Turussa ja Helsingissäkin esimerkiksi
Nordiassa. Tämän lisäksi Mäkinen
tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi elokuvia.
Mäkinen oli keskeinen toimija elokuva-arkiston perustamisessa. Hän toimi arkiston toiminnanjohtajana
1958–1966.
Mäkisen
Dianan toiminta päättyi 2005. Teatterista tuli
Lasten Cinema. Konsepti oli uusi: esitetään ainoastaan lastenelokuvia sekä ns. koko perheen elokuvia. Teatteri sisustettiin uusiksi, koristeltiin värikkääksi, salin etuosasta otettiin penkkejä pois ja sinne laitettiin isoja tyynyjä. Valitettavasti konsepti ei kantanut ja teatteri lopetti 2011 lopussa.
|
Marraskuu 2007. |
|
Marraskuu 2007. |
|
Marraskuu 2007. |
Teatteritila on nykyisin (2015) valokuvagalleria
Hippolyten käytössä.
|
26.2.2013. |
|
26.1.2013. |
|
23.4.2013. |
|
21.8.2014. |
|
21.8.2014. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti