Tietoja minusta

Keski-ikäinen monomaanikko.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

La Scala – entinen elokuvateatteri

Helsingin Pohjoisesplanadilla (21) sijaitsevassa Cavoniuksen talossa oli elokuvateatteritoimintaa vuodesta 1906 aina vuoteen 1991. Cavoniuksen taloa pidetään Esplanadin ensimmäisenä empirerakennuksena. Rakennuksen suunnitteli 1819 Carl Ludvig Engel  ja talo valmistui 1820. Alakertaan tuli myymälöitä ja yläkertaan asuntoja.

Kadunvarsirakennukseen avattiin Biografi Teatteri -niminen elokuvateatteri 26.09.1906, joka toimi  toisessa kerroksessa. Vuonna 1909 rakennusta uudistettiin ja sisäpihalle rakennettiin elokuvateatteri, joka sai nimekseen Scala.

Outi Heiskanen asettaa kirjassan Elohuvia: Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika (2009) Scalan vuoden 1909 avatun Olympian (myöhemmin Maxim) haastajaksi.

Olympialle ilmaantui hyvin pian varteenotettava kilpailija, arkkitehti Emil Fabritiuksen Pohjoismaiden Biografikomppanialle suunnittelema Scala. Pohjoisesplanadilla sijainneeseen punaisen, mustan ja kullan sävyissä hehkuneeseen salonkiin asteltiin ohi kultakaluunaisen vahtimestarin. Maalaus- ja mosaiikkityöt olivat tunnustetun koristemaalari Salomo Vuorion käsialaa. Aistikkaasti mannermaisen teatterin orkesteria johti keväästä 1910 lähtien kapellimestari Christian Krause. (s. 58)

Scalan nimi vaihdettiin myöhemmin La Scalaksi. 1970-luvulla teatterin ohjelmisto alkoi painottua pornoelokuviin. Elokuvateatteritoiminta päättyi 1991.

Helsingin Sanomat 25.9.1906. Kansalliskirjaston
digitoidut aineistot.

Helsingin Sanomat 8.9.1909. Kansalliskirjaston
digitoidut aineistot.

Helsingin Sanomat 2.10.1910. Kansalliskirjaston
digitoidut aineistot.

Elokuvateatteri Scalan julkisivu 1920-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo.

Kinolehti 6/1970

Cavoniuksen talo syyskuussa 2014.


*****
Päivitys 28.1.2017: Lisätty valokuvia Helsingin kaupunginmuseon arkistoista Scalasta strippiteatterina 1992.

1992. Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo.

1992. Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo.

1992. Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo.

1992. Jan Alanco, Helsingin kaupunginmuseo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti