MK2 Odéon côté Saint-Michel (ent. MK2 Hautefeuille)

Hautefeuille avattiin vanhaan pariisilaisrakennukseen latinalaiskortteleihin 1972.

Teatteri on kantanut nimessään ainakin kolmen eri omistajaketjun nimeä: se on ollut Pathé Hautefeuille, Gaumont Hautefeuille ja vuodesta 1994 nelisalinen teatteri on kantanut MK2-etuliitettä.

Teatterin julkisivun vaiheista löytyy muutama kuva Ciné-Façades-sivustolta.

Tuhnuiset valokuvat on otettu marraskuussa 2008.

******

Päivitys 18.9.2018: Teatterin nimenä on ollut vuodesta 2016 MK2 Odéon côté Saint-Michel. Toisin sanoen se on brändätty osaksi lähellä sijaitsevaa MK2 Odéonia.

MK2 Odéon

Nykyinen MK2 Odéon avattiin Pariisin latinalaiskortteleihin Paramount Odeon -nimisenä 1977. 300-paikkainen teatteri omistettiin Charles Chaplinille ja toukokuisten avajaisten elokuvana nähtiin Kaupungin valot. Avajaisiin osallistui Chaplinin tytär Josephine Chaplin.

1981 teatteriin rakennettiin neljä salia lisää. MK2 osti teatterin 1986 ja antoi sille nimen 14 Juillet Odeon. Nykyisin teatterin nimi on MK2 Odeon.

Teatterin sisäkuvia löytyy Salles-cinema.com-sivustolta. Ulkokuvia teatterin eri vaiheista löytyy Ciné-Façades-blogista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

Teatterin julkisivussa kerrotaan, että MK2 Hautefeuille on 200 metrin päässä.

UGC Danton

Danton-Cinéma-Palace avattiin Pariisin 6. arrondissementille 1920. Teatteri oli aikanaan Latinalaiskorttelien suurin teatteri, siinä oli peräti 1200 paikkaa.

Teatteri päätyi UGC-ketjun omistukseen 1977 ja UGC Dantonista tehtiin nelisalinen.

Ciné-Façades-blogista löytyy lukuisia kuvia lähes satavuotiaan teatterin eri vaiheista.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

Christine 21

Pariisin 6. arrondissementissa (Odéon-kortteli) sijaitseva elokuvateatteri avattiin Studios Christine -nimisenä 1972. Teatterin nimettiin uusien omistajien myötä 1976 Action Christineksi.

Kaksisalinen art house -teatteri on kuuluisa klassikkosarjoistaan. Kuvien ottamisen aikaan 2012 teatterissa oli meneillään ainakin Western-sarja ja Kirk Douglas -sarja.

Lokakuussa 2014 teatterin osti näyttelijä–ohjaaja Jean-Pierre Mocky. Teatterin nimeksi tuli Christine 21.

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012. Video on Youtube-käyttäjän fp30e:n

UGC Odéon

Pariisilainen, nelisalinen UGC Odéon avattiin 19. syyskuuta 1973. Teatteri sijaitsee latinalaiskortteleissa aivan Sorbonnen yliopiston lähellä, Odéon-metroaseman vieressä. Quelle surprise!

Valokuvat on otettu heinäkuussa 2012.

Bretagne

Bretagne avattiin 1961 Pariisin Gare Montparnassen läheisyyteen 6. arrondissementtiin. Teatteri avattiin yksisalisena ja 1973 teatteriin rakennettiin toinen sali. Teatterin ykkössalissa –  Salle Panoramique – on peräti 850 paikkaa ja se on Pariisin kolmanneksi suurin elokuvasali heti Le Grand Rexin ja UGC Normandien ykkössalien jälkeen.

2009 Gaumont (nyk. Gaumont Pathé) osti pariisilaisen Rytman-ketjun kaikki muut teatteri, paitsi Bretagnen. Bretagne jatkaa itsenäisenä teatterina.

Valokuvat on otettu marraskuussa 2008.

UGC Montparnasse

Cinéacin 1972 avaama elokuvateatteri (Montparnasse 83 -nimellä) oli Pariisin Montparnassen alueen ensimmäinen monisaliteatteri. Teatterissa oli kolme salia. UGC:n osti teatterin 1983 ja teatteri nimettiin UGC Montparnasseksi.

Nykyisin teatterissa on seitsemän salia. Teatterin ohjelmisto on pitkälti puhtaan ranskalaista: ranskalaisia sekä ranskaksi dubattuja elokuvia.

Valokuvat on otettu marraskuussa 2008.

Étoile Saint-Germain

Pariisin Saint-Germain-des-Présin alueella sijaitseva Étoile Saint-Germain kuuluu Étoile Cinemas -nimiseen pieneen art house -elokuvateatteriketjuun. Teatteri avattiin 1969 Bilboquet-nimisenä.

Kuvat heinäkuulta 2012.

L'Arlequin

Pariisilainen L'Arlequin avattiin alunperin Lux-nimisenä. Teatterissa oli yksi maanalainen 500-paikkainen sali.

Teatterin tunnetuin omistaja on elokuvaohjaaja Jacques Tati, joka sinnitteli teatterinomistajana 60-luvulla ohjaajauransa rinnalla.

80-luvulla teatteri keskittyi erityisesti neuvostoliittolaisten elokuvien esittämiseen.

Nykyinen kolmesalinen L'Arlequin pitää yllä vahvaa art house -profiilia ja se kuuluu niihin äärimäisen harvoihin pariisilaisteattereihin (tai harvoihin teattereihin yhtään missään), joissa voidaan esittää elokuvia 70 mm filmiltä.

Heinäkuu 2012.

Heinäkuu 2012.

Heinäkuu 2012.

Heinäkuu 2012.

Heinäkuu 2012.

Heinäkuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.

Marraskuu 2012.